14.8.2015

Interpersoonallinen terapia

Interpersoonallinen terapia (IPT) on tavoitteellista keskusteluapua joka painottuu ihmisen tunteisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin, fokusoituen yhteen neljästä erilaisesta ongelma-alueesta. Näitä ovat ristiriidat ihmissuhteissa, asiakkaan roolin muutos, suru, tai sosiaalisten suhteiden puuttuminen. Luonteeltaan interpersoonallinen terapia on lyhytkestoista sisältäen keskimäärin 12 käyntikertaa. Rakenteeltaan terapia jakaantuu kolmeen osaan. Alkuvaihe jossa tehdään tarvittavat kartoitukset (oire-, elämäntapahtuma- ja ihmissuhdekartoitus) sekä päätetään ongelma-alue johon yhteistyö fokusoituu. Keskivaihe joka muodostuu sovitussa fokuksessa työskentelemisestä. Viimeisenä on lopetusvaihe, jolloin arvioidaan terapian onnistumista, käydään läpi selviytymiskeinoja tulevaisuutta varten ja tehdään päätös terapian jatkumisesta tai päättämisestä.

Esimerkkejä ihmissuhteiden ristiriidoista voivat olla yksinkertaisimmillaan asiakkaan ja läheisten tulehtuneet välit, joihin voidaan yhdessä etsiä muutosta. Tällaiseen tilanteeseen voidaan päätyä kun kahden tai useamman ihmisen keskinäiset odotukset eivät kohtaa.

Roolin muutos voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa jossa ikääntynyt asiakas joutuu muuttamaan omasta kodistaan palvelutaloon, työikäisen jäädessä työttömäksi tai avioeron jälkitilanteissa. IPT tarjoaa työkalun näiden suurten muutoksien aiheuttamien ajatusten läpikäymiseen.

Suru on fokus aina kun kysymyksessä on asiakkaalle tärkeän ihmisen kuolema.

Sosiaalisten suhteiden puuttuminen nostetaan fokukseksi niissä tapauksissa, mikäli asiakkaalla ei ole minkäänlaista sosiaalista verkostoa ja hän on esimerkiksi eristäytynyt kotiinsa. Tässä työskentely painottuu keskusteluun siitä miten tilanteeseen on ajauduttu ja asiakkaan halutessa voidaan yhdessä pohtia sosiaalisten suhteiden rakentamista.

IPT soveltuu näiden fokuksien kautta erilaisten vaikeiden elämäntilanteiden kohtaamiseen tarjoten läheisyyden ja kuuntelevan ihmisen lisäksi tutkittuun tietoon perustuvaa keskusteluapua. IPT on alun perin kehitetty masennuksen hoitoon. Pelkästään ei toivottu yksinäisyys ja epävarmuus ovat tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa ihmiselle alakuloisuutta ja pitkittyessään masennusta mikäli tilanteeseen ei löydetä ratkaisua. Masennuksen lisäksi se soveltuu myös monen muun elämän ongelmatilanteen hoitamiseen.